Jaamankangas - Geohistoria, luonto ja maiseman muutos

Jaamankangas

Geohistoria, luonto ja maiseman muutos Jukka Nykänen Selvitys Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle osana Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 4. vaiheen valmistelua 4.2.2015

1

SISÄLTÖ 1

Johdanto.......................................................................................................................................... 3

2

Selvityksen tarkoitus ja alueellinen rajaus ........................................................................................ 3

3

Geologinen tausta ........................................................................................................................... 5

4

5

3.1

Maaperän muodostuminen ...................................................................................................... 5

3.2

Jaamankankaan rakenne .......................................................................................................... 6

Maisemalliset erityispiirteet.......................................................................................................... 11 4.1

Häikänniemen harju ............................................................................................................... 13

4.2

Hermanninlammit .................................................................................................................. 13

4.3

Ruunalammensuo .................................................................................................................. 13

4.4

Ukko-Puhakan aho, proksimaalirinne ..................................................................................... 14

4.5

Suolamminnotko .................................................................................................................... 15

4.6

Sulamisvesiuomat .................................................................................................................. 15

4.7

Hirvisärkän sanduri ................................................................................................................ 15

4.8

Höytiäisen transgressio .......................................................................................................... 16

4.9

Vanha Höytiäisen pohja ja rantaterassin rakenne ................................................................... 16

4.10

Reunamoreenivalli ................................................................................................................. 17

4.11

Lehmonharju - Välilammet ..................................................................................................... 18

4.12

Höytiäisen kanava ja raviinit ................................................................................................... 19

4.13

Marjosärkän dyynit ................................................................................................................ 20

4.14

Muinais-Saimaan rantamerkit Marjosärkällä .......................................................................... 21

4.15

Höytiäisen muinainen lasku-uoma.......................................................................................... 22

4.16

Tervauuron raviinit................................................................................................................. 23

4.17

Deltatasanne .......................................................................................................................... 24

4.18

Paskolähde, pohjavesi ja suot ................................................................................................. 24

Historialliset erityispiirteet............................................................................................................. 26 5.1

I Maailmansodan linnoitteet .................................................................................................. 26

5.1.1

Uuron maalinnoitteet ..................................................................................................... 26

5.1.2

Marjosärkän maalinnoitteet ........................................................................................... 27

5.2

Salpalinja ............................................................................................................................... 28

5.3

Höytiäisen kanava ja Puntarikoski .......................................................................................... 31

5.4

Tervauuron tervalieri ja Kontiolahden valkama ...................................................................... 32

2 6

Ajalliset poikkileikkaukset .............................................................................................................. 33 6.1

1940-luku: kärrypolkuja ja maalaismaisemaa ......................................................................... 33

6.2

1950- ja 60-luku: autoistuminen ja uitto ................................................................................. 38

6.3

1970- ja -80-luvut: soranottoa ja rantarakentamista ............................................................... 43

6.4

2010-luku: Kansainvälistä urheilua lähivirkistysalueella .......................................................... 47

7

Jaamankankaan kaavakatsaus ........................................................................................................ 51 7.1

Maakuntakaava...................................................................................................................... 51

7.2

Vahvistetut yleiskaavat ja suunniteltu ranta-asemakaava ....................................................... 52

8

Kasvillisuus ja maankäyttö ............................................................................................................. 54 8.1

Corine ja maankäytön tulkinta................................................................................................ 54

8.2

Metsät ja biologinen monimuotoisuus ................................................................................... 56

8.3

Nykyiset suojelualueet ........................................................................................................... 59

9 10

Luonto- ja historia-arvojen muodostamia vyöhykkeitä ................................................................... 60 Lähteitä, kirjallisuutta ja internet-linkkejä .................................................................................. 64

3

1 JOHDANTO Jaamankangas on Joensuun kaupungin ja Kontiolahden kunnan keskustaajamien väliin sijoittuva geologisesti, kulttuurihistoriallisesti ja biologisesti merkittävä alue, jossa on vielä laajoja rakentamattomia alueita ja alueita pelkästään metsätalouskäytössä. Jaamankankaan metsät ovat tärkeitä virkistys-, sienestys- ja marjastusalueita sekä retkeilyn ja urheilun harrastajien suosiossa. Kasvava asutuspaine niin Joensuun kuin Kontiolahdenkin puolelta sekä entisen Kontiorannan varuskunta-alueen maiden vapautuminen yleiseen käyttöön ovat lisänneet alueeseen kohdistuvia muutospaineita. Asutusta Jaamankankaalla on varsin vähän, sillä rakentamisoikeuksia on myönnetty lähinnä poikkeusluvilla. Mutta tilanne muuttuu nopeasti, sillä Kontiorannan varuskunta-alueen kehittäminen on täydessä käynnissä, Lehmon taajama laajenee ja Kontiolahden kunta on jo hyväksynyt UPM:n maille Höytiäisen rantaan laaditun ranta-asemakaavan, joka kuitenkaan tätä kirjoitettaessa ei ole vielä lainvoimainen (tammikuu 2015). Pohjois-Karjalan maakuntaliitto tilasi tämän selvityksen osaksi maakuntakaavan 4. vaiheen valmistelua, mutta se palvelee myös muuta kaavoitusta. Tämä selvitys kokoaa tietoa Jaamankankaasta, jota voidaan hyödyntää alueen yleiskuvan hahmottamisessa ja apuna sen kehittämisessä kestävällä tavalla ihmistoiminta ja luonnonarvot huomioiden.

2 SELVITYKSEN TARKOITUS JA ALUEELLINEN RAJAUS Jaamankangas-selvitys on tehty Pohjois-Karjalan maakuntaliiton toimeksiannosta ja sitä tullaan hyödyntämään maakuntakaavoituksen 4. vaihekaavan laatimisessa ja alueen kokonaisvaltaisessa kehittämisessä. Alueen nopea muutos ja huoli luonnon ja ihmistoiminnan sopuisasta rinnakkainelosta myös tulevaisuudessa ovat tämän selvityksen taustatekijöitä. Selvityksen tavoitteena on koota geologista, biologista ja ihmistoiminnan historiasta kertovaa tietoa yksiin kansiin. Tarkoituksena on luoda ajallinen ja maisemamaantieteellinen kokonaiskuva, jonka perusteella syventyminen tarkempiin yksityiskohtiin helpottuu. Geologisen tausta ohella poimitaan tietoja biologiasta, mutta tarkoituksena on pysyä luontotyyppitasoisessa kuvauksessa ja hyödyntää tässä esimerkiksi valmiita tutkimuksia ja alueen ilma- ja satelliittikuvia eri vuosilta. Selvityksessä esitellään maisemallisia ja historiallisia erityiskohteita, jotka on hyvä huomioida alueen tulevaisuuden käyttötapoja miettiessä. Kirjallisuuslähteiden lisäksi on hyödynnetty vahvasti paikkatietomenetelmiä ja laadittu ajallisia poikkileikkauksia alueen tilasta luonnon ja ihmistoiminnan näyttämönä. Tarkastelun vanhin aikakausi rajattiin käytettävissä olevan aineiston perusteella 1940-luvulle, mitä seuraa kartta- ja ilmakuvatarkastelu 1950-60-luvuilta, karttatarkastelu 1970-luvulta sekä nykyinen tilanne 2010-luvun puolivälistä. Luonnonarvoja tulkitaan myös käyttämällä Syken Corine-maankäyttöluokitusta ja tietoa alueen metsien tilasta perustuen Luken (ent. Metlan) tuottamaan metsäinventointiaineistoon. Selvityksen kohdealue rajataan seuraavasti: pohjoisessa Kontiolahden ampumahiihtostadion, idässä Kajaanintie eli nykyinen VT6, etelässä Marjosärkän harju ja lännessä Höytiäisen kanava sekä Höytiäinen.

4 Voimakkaassa muutostilassa oleva entinen Kontiorannan varuskunta-alue suljetaan tarkastelun ulkopuolelle. Kokonaisuutena alue on noin 10 km x 5 km.

Jaamankankaan sijainti Joensuun pohjoispuolella ja selvityksen kohdealueen määritys.

5

3 GEOLOGINEN TAUSTA 3.1 MAAPERÄN MUODOSTUMINEN Jaamankangas on syntynyt viimeisimmän jääkauden lopulla noin 11 400 vuotta sitten vallinneen noin 100 vuoden takatalvivaiheen aikana, kun mannerjää sulaminen hidastui ja nykyisen Höytiäisen eteläpuolella sijainneen muinaisen jääkielekkeen edustalle kerrostui sulamisvesien kuljettamasta hiekasta ja sorasta liki 20 kilometriä pitkä ja 3-5 kilometriä leveä reunatasanne. Aluetta leimaa tämä muinaisen Pohjois-Karjalan –jäätikkökielekkeen edustalle veteen lajittuneista aineksista kerrostunut ns. glasifluviaalinen deltatasanne, mutta jään puoleisessa eli ns. proksimaaliosassa on myös kontaktimuodostumalle tavallisia moreenikerroksia, sulamisvesiuomia, reunamoreeniselänteitä ja jäätikön edestakaisen liikkeen eli oskilloinnin aiheuttamia muotoja. Alueen turve on keskittynyt Kyyrönsuolle, minne on perustettu myös VAPO:n edelleen käytössä oleva turpeenottoalue. Kyyrönsuon kohdalla on myös sijainnut painanne, minne on kertynyt Jaamankankaan muodostumisvaiheessa sekä tätä seuranneissa merivaiheissa hienojakoisia sedimenttejä. Sieltä löytyy myös tarkastellun alueen laajin savikko.

6

Jaamankankaan maaperätulkinta 1:50 000 maaperäkartan avulla sekä pistesymbolilla Geologian tutkimuskeskuksen tutkitut turvealueet Kyyrönsuolla (kaksi punaista pistettä). Kartasta nähdään, miten reunamuodostuman edustalle on kertynyt karkeampia lajittuneita raekokoja, 2,5-5 kilometrin välille pääosin hiekkaa ja kauas reunamuodostumasta syvään veteen hiesuja, savia ja muita hienosedimenttejä.

3.2 JAAMANKANKAAN RAKENNE Jaamankangas on osa reuna- ja saumamuodostumaa, joka jatkuu jääkielekkeiden väliin kerrostuneena saumamuodostumana länteen kohti Outokumpua ja edelleen Pielisjärven reunamuodostumana koilliseen aina itärajalle asti. Jaamankangas on eteläpuoleltaan harjujen ja pienempien deltatasanteiden kautta yhteydessä Toiseen Salpausselkään, joka kuvaa aikaisempaa mannerjään sulamisen hidastumisvaihetta.

7 Jaamankankaan proksimaaliosa rajautuu pohjoisessa Höytiäiseen, joka on vallitsevaan kallioperän eli fylliiittisen kiilleliuskeen aaltomaiseen painumaan eli geosynkliiniin syntynyt järviallas (Höytiäinen wwwsivu). Mannerjäätikön kuluttavat voimat ovat kovertaneet tätä suhteellisen pehmeää kallioperää erityisesti kallioperän ruhjeisista vyöhykkeistä. Etenkin Höytiäisen Jaamankangasta vasten oleva reuna on merkittävän syvä ja vähäsaarinen. Jaamankankaan proksimaaliosa nousee Höytiäisen eteläosasta jyrkästi 120-130 metrin korkeuteen eli n. 33-43 metriä järven pinnasta. Jyrkässä rinteessä havaitaan kaksi eri-ikäistä vesivaiheiden kuluttamaa rantaterassia. Alin rantaterassi sijaitsee noin 10 metrin korkeudella eli edustaa Höytiäisen suunnitelmallista, mutta hallitsemattomaksi purkaukseksi päätynyttä vedenpinnan laskua vuonna 1859; tarkoituksena oli lisätä laidun- ja viljelysmaita kehittyvän maatalouden tarpeisiin (Vesajoki 1978). Karttakuvasta on helppo havaita, että Jaamankankaan kohdalla tämä ei ole onnistunut, sillä vesijättömaana paljastui pääosin hiekkaa ja kivikkoista järvenpohjaa. Toinen Jaamankankaan proksimaalirinteeseen muodostunut rantaterassi on muinaisen Itämeren vaiheista kertova Yoldiameren tyrskyjen muovaama lovi noin korkeudella 105 metriä eli n. 20 metriä Höytiäisen pinnan tasosta (Rainio 1996). Tämä lovi näkyy erityisen hyvin harjusyntyisen Kontioniemen profiilissa (Nenonen, J. ja Portaankorva, A. 2013).

8

Jaamankankaan reunamuodostuma osana jääkauden muokkaamaa maisemaa: lännessä alue jatkuu saumamuodostumana mm. Lykynlammen suppamaastojen kautta kohti Outokumpua, idässä Kantelesärkän kautta kohti Pielisjärven reunamuodostumaa ja etelässä Marjosärkkä ja Lehmonharju yhtyvät Utranharjuksi. Pöllönvaaran harju on syntynyt mannerjään railoon, jota kautta on purkautunut sulamisvesiä ennen Jaamankankaan muodostumisvaihetta Kruununkankaan-Kerolankankaan deltatasanteelle eli alue on Jaamankankaan deltaa vanhempi. Höytiäisen rantatörmä osoittaa mannerjään ylimalkaisen sijainnin Jaamankankaan muodostumisvaiheessa 11 400–11 300 vuotta sitten.

9 Höytiäinen kuroutui maankohoamisen myötä irti Yoldiamerestä noin 11 300 vuotta sitten (Vesajoki 2013), jonka jälkeen jääkauden aiheuttaman maankamaran lommon oikeneminen on edelleen kallistanut järviallasta luoteesta kaakkoon: Höytiäisen kaakkoisrannat syvenevät ja luoteisrannat madaltuvat. Ennen järvenlaskua veden pinta oli alentunut järven pohjoispäässä 4-5 metriä, kun taas järven eteläpäässä vesi oli kohonnut 10-11metriä Jaamankankaan rinteille peittäen alleen rantasoita ja – metsiä (Vesajoki et al. 1992; Vesajoki 1978). Nämä alueet paljastuivat, kun vedet purkautuivat kaivettua Höytiäisen kanavaa pitkin Pyhäselkään. Koska nykyinen järven laskukynnys sijaitsee etelässä, järven kaakkoisrantojen vedenkorkeuden transgressiivinen kehitys pysähtyi ja pinnankorkeus on vakiintunut. Jaamankankaan proksimaaliosassa on nähtävissä pienrakenteina useita sandureita eli alun pitäen kuivalle maalle syntyneitä deltoja sekä sulamisvesien uomasto, joka voi olla jopa kahden kilometrin mittainen ja 5-7 metriä syvä, paikallisesti suppasyntyisten lampien täplittämä. Nämä rakenteet halkovat kaarevaa reunamoreeniselännettä, jonka korkeus on 1-15 metriä (Rainio 1998). Proksimaaliosa viettää kaakkoon samalla kun aines muuttuu moreenista ja karkeammasta soralajitteesta hienommaksi hiekaksi: alkaa laakea deltatasanne, joka on muodostunut Yoldiameren tai sitä vähän ylempänä olevan merivaiheen tasoon n. 105 metrin korkeudelle (Saarnisto 1970). Jaamankankaan poikkaisee luode-kaakko-suunnassa kolme harjua, etelässä Marjosärkkä, Jaamankankaan keskellä harju Välilammet – Lehmonharju (Lehmolanharju) – Ukonvaara ja pohjoisessa Pöllönvaaran harju. Näiden syntyessä veden pinta eli tässä tapauksessa kulutuksen päätetaso oli korkeammalla kuin nykyinen Jaamankankaan deltan pinnankorkeus. Ne edustavat täten Jaamankangasta vanhempaa vaihetta, jolloin alueen peittänyt mannerjää oli railoitunut ja railoihin kerrostui virtaavaan veteen hiekkaa ja soraa sekä hautautui jäälohkareita (Rainio 2001). Suurin osa harjuista on peittynyt myöhemmin Jaamankangasvaiheessa hiekkojen alle, mutta harjujen sijainti on pääteltävissä näkyvien muotojen sijasta myös peräkkäisten suppakuoppien sarjasta. Nämä harjut ovat tärkeitä myös pohjaveden kannalta, sillä karkearakeinen harju toimii kuin vesiputki kooten ja johtaen pohjavettä. Tätä on hyödynnetty mm. Lehmonharjulla Välilampien kohdalla, missä sijaitsee uudehko pohjaveden pumppaamo. Jaamankangasta voidaan pitää kokonaisuudessaan valtavana pohjavesialueena.

10

Erotuskykyinen korkeusmalli, joka on tehty tarkkaa MML:n laserkeilausaineistoa hyödyntäen. Rinnevalovarjostuksen ja korkeussuhteiden lievän korostuksen avulla siitä on saatu kuin helposti tulkittava geomorfologinen kartta. Karttaan on merkitty keskeisiä maaston geomorfologisia muotoja sekä paikannimistöä tai muuta selittävää tekstiä. Korkeusmallin taustalla on alueen nykyinen kartta, mistä nähdään esimerkiksi tiestö ja vesistöt.

11

4 MAISEMALLISET ERITYISPIIRTEET Jaamankankaan alueella on nähtävissä luonnon muovaamia erityispiirteitä, geomorfologisia ja geohistoriasta kertovia merkkejä, jotka usein ovat tarkasteltavissa sekä kartalla että maastossa. Seuraavassa esimerkkejä edustavista paikoista, joissa alueen muodostumishistoria on hyvin nähtävissä. Nämä paikat olisi hyvä huomioida maankäytön suunnittelussa, jolloin Jaamankankaan geologiset erityispiirteet säilyvät myös tulevaisuuteen. Hyvän geologisen kokonaisuuden saa yhdistämällä tarkasteltaviksi kohteiksi Höytiäisen nykyisen rannan, rantavyöhykkeen ennen vuoden 1859 tapahtunutta järvenlaskua (n. 9,5 metriä nykyisen Höytiäisen pinnan yläpuolella), transgression merkit (nähtävissä maaperäkuopasta) sekä proksimaalirinteen, missä tarkastellaan moreenin ja kasvillisuusmuutosten lisäksi myös Yoldiameren rantaterassia 100-105 metrin tasolta. Jyrkkää ja korkealle jopa yli 130 m mpy kohoavaa proksimaalirinnettä seuraa esimerkiksi sulamisvesiuomia tai sanduri, jonka jälkeen levittäytyy liki horisonttiin ulottuva deltatasanne, minne hiekkaan hautautuneet jäänlohkareet ovat jättäneet merkkinsä suppakuoppina. Jos tarkastelun ulottaa Marjosärkän harjulle asti, näkee harjun etelärinteessä muinaisen Saimaan vaiheen Muinais-Saimaan huuhtoman rantakivikon noin 5000 vuoden takaa ennen Vuoksen syntyä (tasolla 86-90 m mpy), jolloin vedenpinta laski nopeasti yli 5 metriä ja sen jälkeen maankohoamisen myötä edelleen hitaasti nykyiselle Pyhäselän pinnan tasolle (noin 76 m mpy). Numerot viittaavat seuraavan sivun maisemallisten erityispiirteiden kohdekarttaan (nro:t 1-18), jossa esitetään myös luvussa 5 esitellyt historialliset kohteet (nro:t H1-H5).

12

12

Geologiset ja maisemalliset erityispiirteet sekä historialliset kohteet samassa kartassa esitettyinä. Numerot viittaavat lukujen 4 ja 5 kohdekuvauksiin, missä esitetään tarkastelluista kohteista tarkemmat kartat, korkeusmalli ja useista myös poikkileikkausprofiili. Pari kohdetta otettiin mukaan myös tutkimusalueen ulkopuolelta (nro:t 15 ja 16; H1 ja H5).

13

4.1 HÄIKÄNNIEMEN HARJU Kaunis harjusyntyinen niemi, joka on Jaamankankaalla ainut Höytiäiseen selvästi ulottuva noin 500 metriä pitkä ja kapea niemi. Niemeen menee autotie ja siellä on kalasatama, venevalkama ja uimaranta. Muut Höytiäisen niemet ovat muodoltaan pyöreitä kuvastaen reunamuodostuman jäänpuoleisen proksimaaliosan muotoja. (nro 1)

4.2 HERMANNINLAMMIT Entistä Höytiäisen pohjaa, rehevä painanne, missä on monipuolinen biologinen eliöstö: lammessa asuu mm. ruutanoita. Hermanninlammilla on yhteinen historia Ruunalammensuon kanssa, mutta se on säilynyt vielä vesialueena. (nro 2)

4.3 RUUNALAMMENSUO Järvenlaskun myötä syntynyt noin tasolla 90 m mpy eli noin 3 metriä Höytiäisen pinnan yläpuolella sijaitseva rehevä suo, mitä edustaa luhtaisuus. Ravinteisuuden perusteella suo on määritetty letoksi ja siellä kasvaa vaativia kasvilajeja. (nro 3)

14

4.4 UKKO-PUHAKAN AHO, PROKSIMAALIRINNE Esimerkki Jaamankankaan proksimaaliosan monimuotoisuudesta. Alueella kasvaa moreenille tyypillisesti kuusi- ja koivumetsää. Rinne on jyrkkä, mikä hahmottuu mm. Jaamankierron retkeilyreitin kiertäjille.

Proksimaalirinne Ukko-Puhakan ahon kohdalta alkaen vasemmalta Höytiäisen pinnasta kohti deltatasannetta. Korkeudet vaihtelevat 87 metristä noin 139 metriin. Kuvan profiili on määritetty vasemmalta oikealle noin luode-kaakko-suunnassa. Proksimaalirinteessä on kätkettynä useita geohistoriallisia erityispiirteitä. Hyvän geologisen yleiskuvan saa, kun tarkastelee ensin Höytiäisen nykyistä rantaa, mistä aallot ovat huuhtoneet kivet näkyviin. Sen jälkeen voi kävellä rantavyöhykkeelle ennen vuoden 1859 järvenlaskua eli nousta 9,5 metriä korkeammalle. Tältä korkeudelta, proksimaalirinteen tyveltä, löytyy samankaltainen kivivyö, mutta tällä kertaa se on muinaisranta. Transgressio eli Höytiäisen altaan kallistuminen ja veden hidas nousu näille alueille on nähtävissä maakuopasta (esim. hiekkaan hautautuneita muinaisten puiden kappaleita). Sen jälkeen voi kivuta proksimaalirinnettä ylös ja tarkastella samalla kasvillisuusmuutoksia, moreenia ja yli 11 000 vuotta vanhaa Yoldiameren muinaisrannan kivivyötä. Proksimaalirinnettä seuraa sulamisvesiuomia tai esimerkiksi sanduri, jonka jälkeen levittäytyy liki horisonttiin ulottuva deltatasanne, minne hiekkaan hautautuneet jäänlohkareet ovat jättäneet merkkinsä suppakuoppina. (nro 4)

15

4.5 SUOLAMMINNOTKO Suppasyntyinen suo, joka on muinoin ollut todennäköisesti lampi. (nro 5)

4.6 SULAMISVESIUOMAT Jaamankankaalta löytyy lukuisia muinaisia jopa 2 kilometriä pitkiä, selkeästi maastosta erottuvia sulamisvesiuomia. Ne ovat syntyneet, kun jäätikön sulamisvedet koversivat jään edustan hiekkaan ja soraan uomia ennen päätymistään deltatasanteella velloneeseen Yoldiamereen. Uomissa nähdään muinaisen joen palmikkouomastoa, jotka ovat yhtyneet paikoin suuremmiksi virroiksi. Uomat ovat 50– 150 metriä leveitä ja 2-15 metriä ympäristöään alempana. (nro 6)

Proksimaaliosasta Suolamminnotkon suolle johtava uoma: länsi-itä-suunnassa määritetyn profiilin pituus on 110 metriä ja uoman syvyys 5,5 metriä. Tämä on vain yksi esimerkki alueen monista uomista.

4.7 HIRVISÄRKÄN SANDURI Sandurdelta syntyy kuivalle maalle. Jäätiköltä virranneet vedet ovat muodostaneet suiston, mihin veden virtaus on kuluttanut selvästi erottuvat uomat. Muinainen merenpinnan taso on sijainnut muutaman metrin alempana eli alueilla, missä nykyisin sijaitsee Jaamankankaan tasainen deltaosa. Tämä Jaamankankaan sanduri on yksi Suomen edustavimpia. (nro 7)

16

Poikkileikkaus (suunta: länsi-itä) Hirvisärkän vuihkamaisen sandurin kahdesta uomasta: 100 m:n matkalla korkeuseroa on noin 1,5 metriä. Kuvassa on kaksi uomaa profiiliin merkattujen nuolten kohdalla. Kuvassa näkyy myös katkonaisena reunamuodostumaa kiertävä reunamoreenivalli.

4.8 HÖYTIÄISEN TRANSGRESSIO Jos alueelle kaivetaan kuoppa, nähdään maaperän kerrosrakenteissa Höytiäisen transgressiivinen historia: jääkauden jälkeen maankohoamisen myötä järviallas hitaasti kallistui ja silloinen metsä peittyi hiekkaan. Joten nyt kaivettavan hiekan alta voi löytyä ohut turvevyöhyke ja mahdollisesti myös jopa tuhansia vuosia vanhoja puunkappaleita ja kantoja. (nro 8)

4.9 VANHA HÖYTIÄISEN POHJA JA RANTATERASSIN RAKENNE Jaamankankaan proksimaalirinnettä mukailevan tien varrelta näkyy karua ja huuhtoutunutta kivikkoa, mikä on ollut Höytiäisen pohjaa ennen vuotta 1859. Tämä on erinomainen paikka tutustua järven pohjaan noin 156 vuoden takaa.

17 Vanha ranta näkyy kivivyönä rinteessä Jaamankankaan proksimaalirinnettä vasten. Rantakivistä järveen päin sijaitsee tyypillisesti laakea, hiekkainen tasanne, purkupinta, mikä päättyy jyrkempään juumanrinteeseen. (nro 9)

Höytiäinen n. 87 m mpy

Höytiäinen vuonna 1859 n. 97 m mpy

Yoldiameri n. 11000 vuotta sitten n. 105 m mpy

Mahdollisesti Yoldiameren varhaisempi vaihe

Höytiäisen rantaviivan muutos n. 11 500 vuoden aikana. Kuvan nuolet osoittavat laserkeilausaineiston perusteella tehdyn profiilin rantatörmien sijainteja. Ukko-Puhakan aholta määritetyn profiilin pituus on noin 400 metriä. Mahdollisesti profiilin yläosassa näkyvä pieni painanne on varhaisemman Yoldiavaiheen rantaterassi, sillä tämä muinaismeri laski vaiheittain huuhtoen maastoon useita rantaterasseja.

4.10 REUNAMOREENIVALLI Jaamankangasvaiheen aikana mannerjään sulaminen oli hidasta, jolloin jään reunan edustalle ennätti kasaantua valtavia määriä hiekkaa ja soraa massiiviseksi reunamuodostumaksi. Välillä mannerjää kuitenkin eteni ja proksimaaliosan edustalle vyöryi jääkielekkeitä kasaten eteensä reunamoreenivalleja. Yksi tällainen valli kiertää liki koko Jaamankankaan halki muutaman metrin korkuisena harjanteena. Siitä on nähtävissä muinaisten jääkielekkeiden kaarevat muodot vastaavalla tavalla kuin Höytiäisen rantojen muodostakin proksimaaliosan ja jään kontaktipinnassa. Tarmanniemelle johtavan tien varrella nähdään edustava reunamoreeniharjanne, mistä on pääteltävissä myös jääkielekkeen muoto. Korkeusmallin perusteella laskettuna harjanteen korkeus vaihtelee tien läheisyydessä 1-4 metrin välillä ja siinä on nähtävissä De Geer –moreenien piirteitä eli pyykkilautamainen harjanteiden muodostama kuvio. (nro 10)

18

Reunamoreenivallin kaksi-kolme nähtävää harjannetta laserkeilausaineiston perusteella tehdyssä poikittaisprofiilissa Tarmanniemelle johtavan tien leikkauksen kohdalta. Profiili on määritetty vasemmalta oikealle luode-kaakko –suunnassa.

4.11 LEHMONHARJU - VÄLILAMMET Iso Hirviniemestä alkaa lukuisten suppakuoppien jono jatkuen Välilammille asti. Kyseessä on Jaamankankaan hiekkojen peittämä harju, joka edustaa Jaamankangasvaihetta vanhempaa jääkauden aikakautta, jolloin kyseisessä kohdassa sijaitsi kahden jääkielekkeen välinen sauma tai railo. Välilampien kohdalta alkaen harju muuttuu myös maanpinnan päällisiltä osiltaan jyrkkäpiirteisen harjumaiseksi ja jatkuu edelleen Kajaanintien yli Lehmoon, missä se Ukonvaaran jälkeen yhtyy Utranharjuun. Etenkin Välilampien ympäristö on harvinaisen monimuotoista harjumaastoa lukuisine pienine lampineen. Alueella sijaitsee pohjaveden pumppaamo. Välilammet ovat tärkeää retkeily- ja ulkoilualuetta. Välilampien laavu on osa Jaamankierroksen retkeilyreittiä ja siellä ulkoillaan paljon esim. läheisestä Lehmon taajamasta käsin. (nro 11)

19

Poikkileikkaus Välilampien laavun kohdalta itään kohoavan harjun poikki. Profiilin vasemmassa laidassa näkyvä nuoli kuvaa laavun sijaintia. Korkeuseroa on noin 14 metriä.

4.12 HÖYTIÄISEN KANAVA JA RAVIINIT Höytiäisen kanavan kerrotaan olevan ”Suomen nuorin joki”, syntynyt 1859. Kanavan jyrkissä rinteissä on aistittavissa veden virtauksen voima. Virtauksen aikana ja sen jälkeen pohjaveden pinnan laskun myötä jyrkkiin hiekkarinteisiin on kovertunut useita poikkileikkaukseltaan v-kirjaimen vuotoisia uomia, raviineja. Niistä suurimmat löytyvät kanavan itärannalta, läheltä Puntarikoskelle johtavaa tietä. Kanavaa on ruopattu mm. uittoa varten. Vanha uoma näkyy kuoppa-kumpumaastona nykyisen uoman eteläpuolella. (nro 12)

20

Länsi-itä -suuntainen 450 metriä pitkä profiili alkaen Lykynlammen ja Höytiäisen kanavan välisen harjun laelta. Nykyinen kanavan uoma on merkitty nuolella. Korkeuseroa harjun laelta vedenpintaan on 48 metriä.

Jyrkkäreunainen veden kovertama raviinimainen uoma edellisen profiilin kohdalta eli Pasilan tilalta noin 500 m luoteeseen. Profiili on noin 60 metriä pitkä ja uoman suurin syvyys on 16 metriä.

4.13 MARJOSÄRKÄN DYYNIT Marjosärkän ja Kajaanintien risteyksen ympäristössä on hyvä tutustumiskohde tuulen muovaamaan maisemaan. Eoliset eli tuulen kasaamat dyynit ovat lounas-koillinen–suunnassa kahtena rinnakkaisena harjanteena. (nro 13)

21

Kahden dyynin poikkileikkaus Kajaanintien ja Marjosärkäntien risteyksen länsipuolelta. Profiilin pituus on 140 metriä ja dyynien suurin korkeus noin 4,5 metriä.

4.14 MUINAIS-SAIMAAN RANTAMERKIT MARJOSÄRKÄLLÄ Ennen Vuoksen purkautumista noin 5 000 vuotta sitten maankohoaminen kallisti Saimaan järviallasta siten, että laajimmillaan tyrskyt huuhtoivat kivikkoa ja kulutuslovia myös Marjosärkän rinteille noin korkeusvyöhykkeelle 86-90 m mpy. (nro 14)

Muinais-Saimaan tyrskyjen huuhtoma kivikkovyö noin korkeudella 88 m mpy on merkitty nuolella. Profiili on pohjois-eteläsuuntainen ja sen pituus on 55 metriä.

22

4.15 HÖYTIÄISEN MUINAINEN LASKU-UOMA Jaamankangas-vaiheen päätyttyä nykyinen Höytiäisen allas paljastui vähitellen jään alta ja peittyi vedellä. Vettä patoutui jäätikön ja Jaamankankaan väliin ja veden täytyi löytää purkautumisuoma jostain muualta kuin korkean proksimaalireunan yli. Tällaiseksi alavaksi juotiksi muodostui reitti Kontiolahden perukasta Kontiolammen ja Uuron painanteiden kautta nykyiseen Pielisjoen laaksoon. Lasku-uoman mataluuden perusteella vedenpinnat Höytiäisessä ja Pielisjoen laaksossa ovat olleet melkein samalla tasolla. (Vesajoki 2013) (nro 15)

Teoria Höytiäisen muinaisesta lasku-uomasta Kontiolahdesta peltojen, Kontiolammen ja suopainanteiden kautta Pielisjoen laaksoon. Toinen purkausreitti on todennäköisesti ollut nykyisen Höytiäisen kanavan kohdalla järven lounaiskulmalla, missä vedet olisivat virranneet Paskonpohjanlahden kautta etelään. Höytiäisen purkaus hävitti nämä jäljet (Vesajoki 2013).

23

4.16 TERVAUURON RAVIINIT Tervauurossa, Uuron eritasoliittymän eteläpuolella, on nähtävissä veden kuluttamat jyrkkäpiirteiset ja syvät uomat Pielisjoen penkassa. Muodostumat ovat syntytavaltaan raviineja eli veden lajittuneeseen maapeitteeseen uurtamia syviä uomia.

Tervauuroon Pielisjoki on syövyttänyt jyrkän penkan, mihin virtaava vesi on kuluttanut useita raviineja.

Raviinin etelä-pohjois –suuntainen poikkileikkausprofiili on 80 metriä pitkä ja sen syvyys on 16,5 metriä. Uoman pohjalla on tie. Profiilin sijainti esitetään Tervauuron raviinikartassa. Erään teorian mukaan uomat ovat muodostuneet äkillisesti silloin, kun Pielisjoki noin 6 500 vuotta sitten puhkaisi itselleen uuden reitin läpi Utranharjun ja Pielisjoen laaksoon patoutunut vesi laski alueella nopeasti metrejä. Ne ovat todennäköisesti syntyneet hitaammin sekä pinta- että myös pohjaveden purkautuessa jyrkkään jokipenkkaan: raviineihin johtaa muinaisia sulamisvesiuomia, joten niitä pitkin ja

24 pohjavetenä veden on ollut luonteva virrata tai suotautua Pielisjoen alavaan laaksoon ja samalla kuluttaa penkkaan vakoja. (nro 16)

4.17 DELTATASANNE Jaamankankaalla on paikoin tasaista liki horisonttiin, mikä on täysin poikkeuksellista myös relatiivisten korkeuserojen suhteen lättänässä Suomessa. Jos puusto on poistettu esimerkiksi hakkuuaukon tai tien linjauksen kohdalta, näkee jopa kilometrien päähän. Jäätikön reunan edessä lainehtineeseen Yoldiameren pohjaan on kerrostunut hiekkoja todella tasaisesti muodostaen laajoja paikallisia tasankoja. Korkeuseroja saattaa olla kilometrien matkalla vain muutama metri. (nro 17)

Kuvan ruskea viiva on todellakin kartassa yllä näkyvän deltan osan korkeusprofiili. Profiili on noin 2,1 kilometriä pitkä ja siinä on korkeusmallin perusteella laskettuna korkeuseroa alle 2 metriä.

4.18 PASKOLÄHDE, POHJAVESI JA SUOT Jaamankangas viettää luode-kaakko-suunnassa, joten Kyyrönsuon Paskolähteen tasolla ollaan lähempänä pohjavettä kuin Höytiäisen proksimaalirinteen kohdalla. Suot syntyvät painanteisiin. Lähde on esimerkki pohjaveden purkauspaikoista, mitä Jaamankankaalla on useita, etenkin alueen suppalampien pohjissa. Pohjavettä myös pumpataan Välilampien alueella ja toki Jaamankankaan pohjavedestä ovat riippuvaisia myös Utranharjulla ja Lehmon kohdalla olevat pohjaveden pumppaamot. Paskolähteestä saa alkunsa Pyhäselkään laskeva Siilaisenpuro. Sen ympärillä ja eteläpuolella olevat suot ovat esimerkkejä vielä ojittamattomasta suoluonnosta. Käytännössä liki kaikki alueen suot ovat

25 ojitettuja, turpeenottoalueina tai muuten muutettuja. Luonnonmukaisin alueen nykyisistä soista on tämä Pekkalan tilan peltojen, turpeenottoalueen ja Paskolähteen välillä oleva kermikeidassuo. (nro 18)

Kartan pohjoisosassa näkyy Paskolähde ja keskellä tällä hetkellä vielä ojittamaton osa keidassuota kermeineen, turpeenottoalueiden ja ojituksen rajaamana.

26

5 HISTORIALLISET ERITYISPIIRTEET Maisemallisten ja geohistoriakohteiden lisäksi Jaamankankaan alueella on useita linnoitustöihin liittyviä kaivantoja ja kiviesteitä. Niin Ensimmäisen maailmansodan linnoitteet kuin viime sotien Salpalinja ovat kulkeneet tarkastellun alueen halki. Molempien rakenteita on löydettävissä vielä maastosta. Uudempia armeijan rakenteita ovat tästä työstä pois suljetun Kontiorannan entisen varuskunta-alueen kaivannot ja ampumaradat. Historiaa ovat myös alueen tervanpolttopaikat ja esimerkiksi tukkien uiton sekä järvenlaskun historiasta kertova Puntarikoski.

5.1 I MAAILMANSODAN LINNOITTEET Jorma Kankainen on tutkinut perusteellisesti Ensimmäiseen maailmansotaan liittyviä linnoituksia (Kankainen 1997; Kankainen 1999; Kankainen 2013). Venäläiset rakensivat vuosina 1914–1917 Joensuun seudulle linnoituslaitteiden ketjun, jonka tarkoituksena oli pääkaupungin eli Pietarin turvaaminen lännestä tulevilta hyökkäyksiltä. Linnoituksia rakennettiin strategisiin paikkoihin vesistöjen ja pääteiden yhteyteen, joita vihollinen voisi käyttää etenemisessään. Työvoimana käytettiin paikallisia asukkaita, mutta venäläiset upseerit johtivat linnoitustöitä; erään arvion mukaan linnoitustöissä oli jopa 30 000 työläistä (Kankainen 1999). Vasta viime vuosina on kiinnostuttu vanhoista I maailmansodan aikaisista linnoitteista. Suurin osa Joensuun ja Kontiolahden ihmisistä uskoo linnoitteiden olevan osa Salpalinjaa, vaikka kyseessä on vanhempi linnoitusketju, joka rakennettiin ennen Suomen itsenäisyyttä. Ero Salpalinjaan on havaittavissa mm. linnoitteiden suuntauksesta: venäläisten rakentamat linnoitteet on rakennettu lännestä kohdistuvan uhan vuoksi, joten usein esimerkiksi korsut on kaivettu puolustuslinjan itä- tai eteläpuolelle. Vuosina 1916–1917 tehtiin kenttälinnoituksia Kontiolahden kirkonkylälle Höytiäisen ja Pielisjoen välille, Uuron alueelle sekä nykyisen Joensuun ja Kontiolahden rajalle muodostaen kolme noin länsi-itäsuuntaista perättäistä linjaa: -

pohjoinen: Kirkonkylä – Pyytivaara - Jakokoski keskellä: Uuro eteläinen: Lehmon- ja Marjosärkkä – Lehmo

Näistä linnoitteista tarkastellulle alueelle osuvat Uuron ja Lehmon- ja Marjosärkän linnoitteet. Asemat kaivettiin lapiolla tai louhittiin lekalla. Ilmeisesti myös räjähdysaineita on käytetty, mistä on löydetty viitteitä Pyytivaaran linnoitteista. (Kankainen 1999) 5.1.1 Uuron maalinnoitteet Uuron eritasoliittymästä pohjoiseen sijaitsee Kontiolammen jatkeena hiekkaiseen rinteeseen kaivettuja taisteluhautoja vajaat 200 metriä. Kaivanto on säännöllisen taitteinen ja jokaisen taitteen etureunassa on lyhyt ampumauloke. Taisteluhauta on Kankaisen selvityksen mukaan osin tuhoutunut metsäkoneen työn jäljiltä. Aivan Kajaanintien länsipuolella sijaitsee lisäksi neljä kaivantoa, ampumapesäkkeitä, jotka ovat 1,5-3 metriä korkeita ja vajaan metrin syvyisiä. (Kankainen 1999) (nro H1)

27

Jorma Kankainen (1999) mainitsee Uuron maalinnoitteet (200 metriä) Kajaanintien länsipuolelta, mutta laserkeilausaineiston perusteella tehty tarkka korkeusmalli osoittaa niiden jatkuvan yhtenäisenä noin 450 metriä myös tien itäpuolella. Kuvassa linnoitteet näkyvät kuoppajonona karttaan piirretyn viivan pohjois- ja itäpuolella. 5.1.2 Marjosärkän maalinnoitteet Kajaanintien ja Marjosärkän leikkauksen molemmin puolin sijaitsee edustava kattaus ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitteita. Tien itäpuolelle, Heramontien suuntaan, jatkuu yhtenäinen kaivantojen linja, mutta massiivisimmat kaivannot ovat Marjosärkän rinteessä. Kaivantojen välillä on myös yhdyshautoja johtaen turvapaikoiksi rakennettuihin korsuihin. Kankaisen teoksesta selviää, että kaivantoja on noin 900 metriä pienellä alueella ja korsuja neljä kappaletta. Useimmat kaivannot näkyvät Kyyrönsuontieltä. Osa rakenteista on tuhoutunut tien perusparannuksen myötä. (Kankainen 1999) (nro H2)

28

Marjosärkän Kokkovaaralla on erityisen tiheä vallikaivantojen ja korsujen vyöhyke. Kuvaan on merkitty alue, minkä sisään kaivannot sijoittuvat. Yksittäiset kaivannot näkyvät siksak-kuviona ja korsut kuoppina. Kajaanintie halkaisee alueen pohjois-eteläsuunnassa.

5.2 SALPALINJA Salpalinja, viralliselta nimeltään Suomen Salpa, oli talvisodan jälkeen vuosina 1940–1941 ja 1944 Suomen itärajan läheisyyteen Virolahdelta Savukoskelle rakennettu puolustuslinja. Edelleenkin kyseessä on Suomen mittavin rakennushanke. Välirauhan aikana töissä oli 37 000 miestä ja lottaa sekä joka kymmenes Suomen kuorma-autoista. Salpalinjaa ei käytetty taistelutoimintaan, koska sitä aikaisemmat puolustusasemat pitivät. Historiallisena jäänteenä monia Salpa-asemia on kunnostettu ja museoitu tehden niistä matkailunähtävyyksiä. Sellainen on esimerkiksi Joensuun Marjalan bunkkerimuseo. Yhtenä merkittävimmistä toisen maailmansodan linnoitusketjuista Salpalinja kuuluu myös Museoviraston määrittelemiin Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (Museovirasto 2009). Pohjois-Karjalassa puolustuslinja on kauimpana nykyisen Venäjän rajasta ja tukeutui luonnollisiin maastoesteisiin eli pääosin vesistöihin ja harjuihin. Salpalinjan maakannakset Pyhäselän, Höytiäisen ja Pielisen välillä linnoitettiin maalinnoittein. Selkeimpiä Salpalinjan kokonaisuuksia on Jaamankankaalle

29 Höytiäisen ja Pielisjoen väliin rakennettu linnoiteketju. Kokonaisuudessa on kiviesteitä, panssarikaivantoja, korsuja ja niitä yhdistäviä yhdyshautoja. (Kankainen 1997 ja 1999, Museovirasto 2009) Salpalinjan rakentamisesta kertova opastaulu on pystytetty Ampumahiihtostadionille johtavan tien varteen, missä Salpalinja sen leikkaa (nro H3). Kyseiseltä paikalta näkee hyvin monirivisten panssarikiviesteiden rakenteen ja voi tutkia panssarikaivantojen sijaintia ja merkitystä osana linnoitusketjua. Koska Salpalinjan ydinalue on ollut vuoden 2013 loppuun asti Pohjois-Karjalan prikaatin harjoittelualue, se on säilyttänyt myös linnoitusten rakenteet, ainakin rakentamiselta. Varusmiehet ovat todennäköisesti myös korjanneet rakenteita tai kaivaneet varsinkin varuskunta-alueen lähelle omia harjoituskaivantojaan; Kontioranta jätettiin karttatulkinnan ulkopuolelle. Jaamankangas lavastettiin kansainvälisen mittaluokan sotaelokuvan näyttämöksi vuonna 2009. Solar Films rakennutti noin 200 metriä nykyisestä Salpalinjan opastaulusta etelään kymmeniä metrejä uutta juoksuhautaa. Alueella oli tarkoitus kuvata Marsalkka Mannerheimista kertovan elokuvan taistelukohtauksia, mutta leffaa ei kuitenkaan päästy koskaan filmaamaan. Renny Harlinin ohjaamaan elokuvaan ennätettiin rekrytoida jo noin 600 pohjoiskarjalaista avustajaa, mutta rahapulan takia elokuvaproduktio nostettiin hyllylle odottamaan parempia aikoja (YLE 2009). Juoksuhaudat ovat edelleen nähtävissä. Elokuvamaisuutta lisää se, että kaivantojen päihin on rakennettu portaat, että näyttelijät pääsevät laskeutumaan juoksuhautaan turvallisesti.

30

Salpalinja Höytiäisen ja Pielisjoen välisellä kannaksella. Karttaan on digitoitu kaikki laserkeilausaineiston perusteella tehdyn tarkan korkeusmallin avulla löydetyistä panssariesteistä, juoksuhaudoista ja muista kaivannoista. Yksittäisten kaivantojen osalta merkinnöissä voi olla myös virheitä. Höytiäisen ja Pielisjoen välillä on yksi yhtenäinen puolustuslinja ja useampia lyhempiä kaivanto- tai panssariestekiviketjuja. Korkeusmallin pohjalta tehdyssä kartassa on näkyvissä enemmän linnoitusrakenteita kuin peruskartan tai ilmakuvan avulla voisi tulkita. Tätä täsmällisempi selvittäminen edellyttäisi tarkkoja maastotutkimuksia. Salpalinjan opastaulu on merkitty karttaan punaisella pisteellä.

31

5.3 HÖYTIÄISEN KANAVA JA PUNTARIKOSKI Kanavan muodostuminen on osa järvenlaskujen historiaa. Tarkoitus oli laskea Höytiäisen vedenpintaa, että saataisiin erityisesti laidunmaita kehittyvälle karjataloudelle. Vedenpinta Pyhäselässä oli 21 metriä alempana kuin Höytiäisessä. Kanavan kaivaminen aloitettiin vuonna 1854, ja neljä vuotta myöhemmin rakennettiin kanavan yläpäähän kaksi patoa, joiden avulla säädeltiin virtausta niin, että virta laajensi kanavaa. Vähitellen, pahaenteisesti, hiekan ja soran läpi padoissa alkoi tihkua vettä. Elokuun 3. päivänä vuonna 1859 padot murtuivat ja vesimassat syöksyivät kohti Pyhäselkää. Höytiäisen vedenpinta laski kahdessa viikossa 7,5 metriä, kunnes entisten patojen kohdalta paljastui kallio, jonka johdosta virtaus alkoi vähentyä. (Höytiäinen www-sivu; Pihlatie et al. 1997)

Kallion paikkeille syntyi Puntarikoski, jota perattiin vielä vuonna 1860 niin, että Höytiäisen vedenpinta laski kaikkiaan 9,5 metriä. Kanavasta muodostui noin seitsemän kilometriä pitkä, paikoin 500 metriä leveä ja 20 metriä syvä uoma Höytiäisestä Pyhäselkään. Höytiäisen pinta-ala pieneni noin 30 % ja samalla syntyi lähes 400 saarta ja luotoa. Ravinnerikasta vesijättömaata paljastui yli 15 000 hehtaaria. (Höytiäinen www-sivu; Pihlatie et al. 1997) (nro H4) Puntarikosken voimalaitoksen kohdalla sijaitsi vielä 1940-luvun peruskarttatulkinnan mukaan kalanviljelylaitos. Kartan perusteella alueelta on laskettavissa 15 suorakulmaista kohdetta, kalanviljelyallasta tai rakennusta. Koskeen rakennettiin 1950-luvulla Puntarikosken voimalaitos ja tukkinippujen nostoon voimalaitospadon ohi soveltuva nosturilaitteisto. Kanavassa ei ole sulkulaitteita. Nykyisin voi veneellä ajaa vain voimalan alapuolelle, josta vene täytyy kuljettaa maitse noin 400 metrin matka voimalan ohi. Edullisen sijaintinsa ansiosta voimalaitos soveltuu erittäin hyvin kuormitushuippujen tasaamiseen. Turpiini on mitoitettu nielemään vesimassaa 70 kuutiota sekunnissa. (PKS 2015)

32 Puntarikosken voimalaitos 1957, Pohjois-Karjalan Sähkö (PKS 2015) -

Valmistumisvuosi: 1957 Putouskorkeus: 11,7 m Suunnitteluvirtaama: 70 m3/s Kokonaisteho: 6 MW Vuosienergia: 11 milj. kWh

Höytiäisen kanavan suistoon muodostettiin luonnonsuojelualue vuonna 1938. Luonnonsuojelualue laajeni, kun vuonna 1979 rauhoitettiin noin 140 hehtaarin maa- ja vesialue kanavan itäpuolisesta suistosta. Suisto jää tutkitun alueen ulkopuolelle.

5.4 TERVAUURON TERVALIERI JA KONTIOLAHDEN VALKAMA Tervauurossa on nimensä mukaisesti valmistettu tervaa. Tervauuron molemmin puolin (ja Kontioniemen itärinteestä, jota ei pysty paikallistamaan kartalta) löytyy jyrkästä törmästä merkkejä tervalieristä. Näiden kourumaisten urien pohja tiivistettiin ja alapäähän rakennettiin suutin, mistä valmis terva valui tynnyreihin. Tervaspuut tuotiin Jaamankankaalta. Pihkaiset puut olivat parhaita ja pihkan muodostumista lisättiin aisaamalla puut pystyyn. Pihkaiset puut poltettiin tervahaudassa, missä kyteminen irrotti puusta tervan. Valmis terva kuljetettiin tynnyreissä kaupunkeihin. Tervauuroa kutsuttiin Kontiolahden valkamaksi, sillä siitä oli hyvä lähteä vesiteitse kohti Joensuuta ja tervatynnyrit voitiin näppärästi lastata ilman rahtaamista suoraan veneisiin. (Saloheimo 2013) (nro H5) Tervahautoja on ollut Jaamankankaalla useita muitakin, mutta nykyisessä peruskartassa niiden jäänteitä ja paikkoja ei esitetä. Maastosta voi kuitenkin löytää kulhomaisia painanteita, joissa yksi eli tervanvalutussivu on avoin. Tervanvalmistuksen historia on jättänyt jälkensä myös paikannimistöön. Esimerkiksi Kyyrönsuon pohjoispuolella, Kruununtien läheisyydessä, on Susisalon sähkönjakeluaseman kohdalla karttasana ”Terva-ahonnotko”. Pielisjoki on ollut tärkeä kauppareitti jo 1500-luvulta alkaen. Jokea seurasi karjalaisia kauppiaita Laatokalta Pieliselle ja edelleen Perämerelle asti. Terva, turkikset, nahat ja kala olivat tärkeitä kauppatavaroita. (Vesajoki 2013 b) Tervauurosta löytyi vuonna 1941 Salpalinjan rakenteita kaivettaessa 20 hopeakolikkoa, joista kaksi vuosilta 1640 ja 1648. Nämä Kansallismuseon kokoelmiin toimitetut kolikot osoittavat, että Kontiolahden valkamassa on käyty kauppaa karjalaisten kulkutietä matkaavien kanssa. Tervauurosta on esitetty kohdekartta maisemallisten erityispiirteiden luvussa (kohde nro 16).

33

6 AJALLISET POIKKILEIKKAUKSET Jaamankankaan maisema ja maankäyttö muuttuvat vuosikymmenien aikana. Seuraavassa tarkastellaan muutosta alkaen 1940-luvulta, tarkastellaan välivaiheita 1950-60 ja -70-luvuilla ja esitetään nykyinen maankäyttö ja kasvillisuus 2010-luvulta.

6.1 1940-LUKU: KÄRRYPOLKUJA JA MAALAISMAISEMAA Jaamankankaan kilometrien levyinen deltatasanne on ollut jo taannoin noin 100 vuotta sitten lähinnä vain metsätalouskäytössä. Maanmittauslaitoksen 1940-luvun peruskartta kertoo, että metsäistä keskusaluetta halkoo muutama tie, joista käytännössä kaikki ovat edelleen käytössä. Kajaanintietä eli nykyisen numeroinnin mukaista VT6:sta ei ole vielä rakennettu; liikenne kulki Kontiolahdelle ja Enon suuntiin Lehmon ja Kylmäojan nykyisten taajamateiden kautta. Ihmiset liikkuivat pitkät matkat junilla. Aluetta halkovan junanradan varrelta on löydettävissä paljon levikkeitä: yksi per asutustaajama. Rautatie edustaa pysyvyyttä. Linjausta ei ole tarvinnut oikoa, kuten niin monen silloisen maantien tai kulku-uran osalta on tapahtunut. Autolla ajettavina tieurina olivat lähinnä edellä mainittu Jaamankankaan itäpuolelta kiertävä reitti, Puntarikosken ja Onttolan välinen tie Höytiäisen kanavan läheisyydessä ja Uurosta Kontiolahden aseman kautta Kontioniemeen johtava tie. Vahvana tieurana on karttaa piirretty myös Lehmosta Ukonvaaran kohdalta Lehmonharjun ja Välilammet länsipuolelta kiertävä tie. Se johtaa Höytiäiselle Hirvirantaan, IsoHirviniemeen, missä mainitaan olleen metsänvartijan tila. Tila näkyy myös 40-luvun peruskartassa. Välilampien harjun itäpuolella kulkee vastaava tie Hirvirannan nykyisen leirikeskuksen itäpuolelle, missä on sijainnut myös karttaan merkitty lomakoti. Kyyrönsuon kiertää pohjoispuolelta nykyinen Kruununtie ja etelässä Marjosärkän kupeella kapea tieura. Muut tiet on merkitty katkoviivalla eli ne ovat enemmänkin kulku-uria: hevosilla on päässyt vähän huonompaakin väylää. Silloinen polku- ja kärrytieverkosto on runsas. Monia ajan poluista ei löydy nykykartasta, vaikka Jaamankankaan kuiva kangasmaasto on herkkä kulutukselle ja polut säilyvät näkyvissä kauan. Osin tätä selittää myös Maanmittauslaitoksen uudistuneet tavat merkitä polkuja karttoihin. Esimerkiksi useissa proksimaaliosan sulamisvesiuomissa tai harjujen lakialueilla kulkee polkuja, joita ei enää ole merkitty karttaan. Soramonttuja alueella ei ole. Soranottoa on pienialaisesti näkyvissä ilmeisesti ratatyömaan tarpeisiin lähellä nykyistä AH-stadionia, missä junanrata leikkaa reunamoreenivallin. Asutuskeskittymiä on samoilla seuduilla kuin nykyisin. Esimerkiksi Puntarikoskella on useita maanviljelyä harjoittavia tiloja mm. maaperän ravinteikkaan moreenipitoisuuden vuoksi. Puntarikoski on vielä valjastamaton. Siellä sijaitsi tuolloin Kruunun kalanviljelylaitos. Läheisessä Häikänniemessä on useita rakennuksia ja alue on mahdollisesti ollut kalastuskäytössä jo tuolloin. Höytiäisen kanavan itäranta on asuttu kuten nykyisinkin. Lykynlammella on hiihtomaja ja Onttolassa kasarmi sekä ampumaradat; pistoolirata on rakennettu 1940-luvun jälkeen. Kyyrönsuo on jo ojitettu. Tuolloin kaivetut runko-ojat muodostavat nykyisen tiheämmän ojituksen raamit. Lehmon alueen pellot levittäytyvät Kyyrönsuon alueelle ja pelloilla on runsaasti latoja, mistä tuskin nykyisin on enää jäljellä yhtäkään.

34 Merkittävin Jaamankangasta kiertävistä asutustaajamista on jo tuolloin Lehmo. Nykyisten omakoti- ja rivitalojen sijaan alueella on paljon peltoja ja maanviljelyyn keskittyneitä tiluksia. Kartasta tulkittuna Lehmon pellot ovat olleet hyvin yhtenäinen peltomeri ulottuen ns. vanhalta Lieksantieltä Kyyrönsuon Suorannan tilalle yli 2,5 kilometrin matkan. Asutus jatkuu Pielisjoen varressa katkonaisena pohjoiseen. Kylmäojan pohjoispuolella on nähtävissä vielä Ristisaaren lajittelupaikka irtouittona kulkeneille tukeille. Lähellä on ratavartijan tupa ja oma seisake. Nykyinen Uuron tienhaara tai varsinkin uusi eritasoliittymä on muutama sata metriä pohjoisempana kuin 1940-luvulla käytetty risteys.

35

Jaamankangas 1940-luvun kartoituksessa. Kuvaan on merkitty pisteellä kaikki kartasta digitoidut rakennukset, niin asuin- kuin varasto- tai maanviljelykäytössäkin olevat (Mika Pirinen, täydennetty mm. Onttolan ja Uuron osalta).

36

Ilmakuvista näkyy Lehmon pellot, Kyyrönsuo sekä pohjoisessa Kontiorannan aluetta ja mm. Kontiolampi. Rakennuspisteet on merkitty edellisen kartan periaatteiden mukaisesti.

37

Suurimittakaavainen tarkastelu Lehmon alueen kehittymisestä. Vuoden 1940 kuvassa on paljon peltoja ja niittyjä latoineen, mutta nähtävissä on myös metsä- ja suo-ojituksia. Kuvaan on merkitty punaisella nykyinen Kajaanintie Lehmon rampista etelään.

38

6.2 1950- JA 60-LUKU: AUTOISTUMINEN JA UITTO Erityisesti 1950-luvun lopulta alkoi voimakas autoistumisen ja pääteiden rakentamisen buumi. Samanaikaisesti henkilöautojen lukumäärä lisääntyi niiden tuonnin vapauttamisen takia. Tienrakentamisessa luovuttiin periaatteesta, että autotie kulkee kylätaajaman kautta. (Turunen 1996) Vanhat sorapintaiset kylätiet jäivät taajamateiksi, kun tilalle rakennettiin nopeampia, suorempia ja turvallisempia asfaltti tai öljysorapintaisia väyliä. Merkittävin tarkastellun alueen 1960-luvun lopussa alkanut maisemaa muokkaava tekijä on ollut Kajaanintien rakentaminen. Kajaanintien eli nykyisen VT6:n Porvoon ja Joensuun välinen osuus rakennettiin pääosin 1950-luvulla uudeksi valtatieksi. Tien Joensuun ja Kajaanin välinen osuus, aiemmalta numeroltaan VT18, rakennettiin vasta myöhemmin. Haastateltu Pohjois-Savon ELY-keskuksen aluevastaavana toimiva Petri Inkinen muistelee, että suunnitelmat Joensuun ja Kontiolahden välisestä tieosuudesta linjauksineen valmistuivat vuonna 1967 ja tien rakentaminen alkoi välittömästi sen jälkeen. Tieosuus on otettu Petrin tarkastamattoman muistikuvan mukaan käyttöön vuonna 1970. Tarkemmat suunnitelmat löytyvät maakunta-arkistosta nimellä VT18 Joensuu-Uuro. (Inkinen 2015) Kajaanintien rakentaminen on ollut Jaamankankaan kohdalla helppoa; hiekkaa ja soraa on ollut lähistöllä riittävästi, eikä maapohja roudi kuin Kyyrönsuon kohdalla, missä maalajitteina on pintaturpeen alla hietaa, hiesua ja savia. Tie linjattiin kiertämään kaarevasti olemassa oleva asutus. Joensuusta alkaen tie halkoo asumattoman Kyyrönsuon alueen jälkeen Lehmon peltoaukean, puhkaisee Lehmolanharjun ja kulkee jo aiemmin rakennetun suurjännitelinjan kupeella aina Uuroon asti. Tien linjaus on edellyttänyt maankäytön muutoksia eniten juuri Lehmon kohdalla.

39

1965

Ilmakuva on vuodelta 1965. Kajaanintietä ei ole vielä rakennettu; se rakennettiin 1960-luvun lopussa ja valmistui 1970-luvun alussa (Inkinen 2015). Eroja edelliseen 40-luvun ilmakuvaan ovat peltopinta-alan laajentuminen, metsäojitusten lisääntyminen ja kuvassa oikealla näkyvä rautatien itäpuolelle rakennettu maantie. Lehmo on vielä maaseutuvaltainen ja rakentamisen buumi on vasta tulossa. Kuvaan on merkitty punaisella nykyinen Kajaanintien linjaus Lehmon rampista etelään.

40 Puntarikosken voimalaitos valmistui 1957, mitä ennen kanavaa on ruopattu ja kunnostettu nippu-uiton tarpeisiin. Häikänniemi toimi tuolloin puutavaran välivarastona, mistä niput uitettiin voimalaitokselle ja laskettiin nippunosturilla alavirran vietäväksi.

Puntarikosken kalanviljelylaitos lopetettiin, kanava ruopattiin ja kosken kapeikkoon rakennettiin vuonna 1957 voimalaitos. Vasen kuva on karttaote vuodelta 1940 ja oikealla ilmakuva vuodelta 1965. Höytiäisen kanavan uoma on merkittävästi suoraviivaisempi. Uittoa varten on myös kaivettu suora kanava Häikänniemestä voimalaitoksen nippunosturille. Kuvat: Maanmittauslaitos 1940 ja Puolustusvoimat v. 1965.

Höytiäisen rannalle ja Jaamankankaalle on rakennettu muutamia yksittäisiä rakennuksia. Suurin uusi rakennusmassa sijaitsee Kontiorannassa, minne on rakennettu osa nykyisistä varuskuntarakennuksista ja ampumaradat. Kontioniemeen ja Kontiolahden kirkolle kuljetaan edelleen Kontiolahden aseman kautta. Jaamankangas on metsäistä aluetta, mutta leveitä aukkohakkuitakin löytyy. Esimerkiksi Salpalinjan kohdalla nykyiseen Kajaanintiehen rajoittuen on yli 500 metrin levyinen ja yli kilometrin pituinen hakkuu. Kangasta halkoo metsätieverkoston lisäksi Kyyrönsuon länsipuolelta kiertävä korkeajännitelinja. Ilmakuvatulkinnan perusteella soramonttuja tai polttoturpeen nostoalueita ei tutkitulle alueelle ole vielä syntynyt.

41

Ristisaaren lajittelupaikka on ilmakuvasta tulkittuna vilkas paikka: eri metsäyhtiöiden tukit lajiteltiin uittopuomein erotettuihin karsinoihinsa keskellä jokea. Kuvassa näkyy hakkuuaukon pohjoispuolella myös osa Höytiäiseltä Pielisjoelle ulottuvaa Salpalinjaa.

42

1965

Kartan ilmakuvat ovat vuodelta 1965. 1960–70-lukujen taitteessa rakennettua ja valmistunutta Kajaanintietä ei vielä ole, mutta sen tuleva sijainti on merkitty karttaan punaisella viivalla. Kuvien perusteella nähdään, että Höytiäisen kanava on ruopattu voimalaitoksen ja uiton seurauksena, peltoalat ovat edellisestä 1940-luvun tilanteesta lisääntyneet, samoin metsä- ja suo-ojitukset. Jaamankankaalla nähdään myös isoja aukkohakkuita. Taustalla on nähtävissä paloja 1940-vuoden kartasta, sillä tarkastellulta ajanjaksolta ei ole saatavissa peruskarttaa ja ilmakuvat eivät kata koko kartan aluetta.

43

6.3 1970- JA -80-LUVUT: SORANOTTOA JA RANTARAKENTAMISTA Tiestön osalta suurin muutos on Kajaanintie, joka on vuoden 1974-peruskartassa valmis, tosin ilman Lehmon ja Uuron eritasoliittymiä, jotka valmistuivat tämän vuosituhannen puolella. Tiestö täydentyy, mutta edelliseen aikasarjan leikkaukseen verrattaessa pienteiden verkoston osalta ei ole nähtävissä suuria muutoksia. Uurosta on rakennettu Kontioniemeen suorempi tieyhteys. Risteyksessä nähdään Kontiomäen puolella tanssilava ja Lieksaan johtavan kantatie 73:n puolella uudet huoltoasemarakennukset. Ampumahiihtostadia ympäristöineen ja sinne johtavaa tietä ei vielä ole, mutta useat nykyisen tielinjan mukaiset polut ja ajotiet ovat kyllä jo nähtävissä. Soranottoalueita on perustettu lisää ja olemassa olevat montut ovat laajentuneet merkittävästi. Joensuun kaupunkikeskustan rakentaminen on kiivasta, samoin kuin päätieverkoston kehittäminen. Esimerkiksi Kontiomäen soranottoalue Uuron pohjoispuolella on alkanut kasvaa alkaen pienestä montusta lähellä radan ja Kontioniementien leikkausta. Hirvirannan eteläpuolelle on perustettu uusi soranottoalue Leppälän tilasta itään. Tämä on ainut havaittu soramonttu, joka on jäänyt nyttemmin pois käytöstä ja maisemoitu eli nykykartassa sitä ei enää näy. Puntarikosken soranottoalueet ovat vasta perusteilla: Hermanninlampien eteläpuolella on vain pieni monttu, samoin pari pientä Puntarikoskentien vieressä. Puntarikosken siltaa ei ole vielä rakennettu, joten kaikki liikenne ohjautuu Puntarikosken voimalaitospadon kautta kanavan pohjoispuolelle. Välilampien eteläpuolelle on vuoden 1965-ilmakuvan ottamisen jälkeen perustettu uusi soramonttu, joka on todennäköisesti palvellut mm. Kajaanintien rakentamista. Marjosärkkään on perustettu Kajaanintien länsipuolelle uusia soranottoalueita ja entiset ovat laajentuneet. Erityisesti Lehmonsärkän kohdalla tien itäpuolella oleva monttu on laajentunut valtavan kokoiseksi. Tämän ja monen muunkin soramontun tärkeyden kasvavan Joensuun rakennusaineena huomaa mm. kartan tieluokituksen avulla: soramontuille johtavat tiet on pohjattu ja kunnostettu kestämään painavat sorakuljetukset. Alueella rakennetaan paljon. Lehmo peltoineen näkyy kuitenkin vielä 1970-luvun kartassa hyvin maaseutumaisena. Peltoala pienenee rakentamisen myötä, mutta kokonaisuutena peltoja on enemmän kuin aiemmin tarkastelluilla 1940– ja -50/60-luvuilla.

44

Lehmon peltomeri on voimissaan vielä 1970-luvulla, vaikka pientaloasutus leviää idästä länteen voimakkaasti. Kuvaan on merkitty kirkkaanpunaisella nykyinen Kajaanintie Lehmon eritasoliittymän eteläpuolelta.

45 Häikänniemen tyvessä näkyy vielä kämppä, joka palvelee todennäköisesti uittoa. Sen sijaan Hirviniemen metsänvartijan tila ja sen lähellä sijainnut lomakoti ovat ainakin karttasanoina pyyhkiytyneet jo pois. Kyyrönsuolla mainitaan olevan autohajottamo, muttei vielä turpeenottoa. Turvetta hyödyntävä Kontiosuolla sijaitseva Joensuun voimalaitos aloitti toimintansa vuonna 1986, jonka johdosta kiinnostus lähisoiden turvevarantoihin on varmasti lisääntynyt. Vuoden 1974 kartassa nykyiset turpeennostoalueet näkyvät paikoin hyvin tiheänä kuvatusojien rivistönä; näitä saravaltaisia soita kuivatetaan tulevaa käyttöä varten. Kesämökkien rakentaminen Höytiäisen rantaan on vilkasta. Erityisesti Hirvirannan alueella ja Puntarikosken itäpuolella, Ukko-Puhakan aholla, näkyy kesämökkien keskittymiä. Yksittäisiä uusia kesämökkejä on rakennettu myös muualle pistoteiden päähän. Ainoastaan rantaan rakennetaan; Kyyrönsuon pohjoispuolella on ainoina havaittuina poikkeuksina muutama uusi pientila peltotiluksineen. Jaamankankaan keskiosat säilyvät metsätalouskäytössä.

46

Peruskartta vuodelta 1974. Verrattuna edellisiin tarkasteltuihin karttoihin keskeisiä näkyviä muutoksia on Kajaanintien valmistuminen 1970-luvun alussa, Kyyrönsuon tiheä ohittaminen, soranoton lisääntyminen ja vapaa-ajan asutuksen runsastuminen Höytiäisen ranta-alueilla.

47

6.4 2010-LUKU: KANSAINVÄLISTÄ URHEILUA LÄHIVIRKISTYSALUEELLA Nykytilanteen osalta huomioidaan muutamia trendejä, jotka perinteisen maankäytön sijasta ovat ehkä enemmän toiminnallisia muutoksia. Jaamankangas on aina ollut tärkeä marjastus-, sienestys- ja ulkoilumaasto lähialueen asukkaille. Erityisesti Lehmon asukasmäärän nopea nousu on tehnyt siitä lähivirkistysalueen monelle, mutta samalla sen kansainvälinen näkyvyys on nykyisin suurempaa kuin koskaan ennen. Kansainväliset vaatimukset täyttävä Kontiolahden ampumahiihtokeskus on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Se sijaitsee entisen Kontiorannan varuskunta-alueen kyljessä ja on alueelle rakennetun tiestön ja hiihtolatuverkoston kautta yhteydessä Lehmon ja Kontiolahden kirkonkylän suuntiin. Höytiäisen rantamaisemissa on kisattu ampumahiihdossa useita maailmancup-kisoja ja kohta jo kahdet MM-kisat: vuonna 1999 ja 2015. Kansainväliset kisat antavat arvon myös Jaamankankaan maisemille. Jaamankankaan alueen viime vuosien suuria tiehankkeita ovat Kajaanintien eritasoliittymät, jotka valmistuivat Lehmoon vuonna 2000 ja Uuroon 2007. Liikennemäärä on kasvanut samalla kun Lehmon ja lähitaajamien asukasmäärä on moninkertaistunut. Lehmon pellot on kaavoitettu pientalovaltaiseen asutukseen. Laveasti tarkastellen Lehmolan ja Kylmäojan taajamat ovat kasvaneet kiinni Joensuuhun, missä useimmat asukkaista myös käyvät töissä.

48

Uusin Maanmittauslaitoksen ilmakuva osoittaa, että asutus on levinnyt Lehmon pelloille. Kuvassa näkyy vasemmassa alakulmassa myös Kyyrönsuon turpeenottoalueen itäisin kulma, mikä rajautuu liki Kajaanintiehen. Lehmon vuonna 2000 valmistunut eritasoliittymä näkyy kuvan yläosassa. Maankäytöllisesti suurin muutos edelliseen karttakuvaan on Kyyrönsuolle perustetut turvetuotantoalueet. VAPOn ympäristöluvasta selviää, että kunnostustyöt turvetuotantoa varten on aloitettu jo vuonna 1969. Tuotanto alueella on alkanut vuonna 1973, mutta tämä tieto ei ole ennättänyt edellä esiteltyyn vuoden 1974 peruskarttaan. Tuotantoa on enimmillään ollut noin 390 hehtaarin alalla, ja vuonna 2002 lupahakemuksen piirissä oli 246 hehtaaria tuotantoalaa. Vuoden 2012 jälkeen tuotanto

49 on loppunut osalla lohkoista ja supistunut yhteensä 64,7 ha:n alalle. Turvetta voidaan nostaa jäljellä olevilta tuotantoalueilta arviolta vielä noin 10 vuotta eli turvetuotanto päättyy alueella noin vuonna 2025. Tämän jälkeen alue siirtyy jälkihoitovaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen käyttömuotoon, mistä päättää alueen maanomistaja. Käyttömuotona voi olla esimerkiksi kosteikon rakentaminen, metsittäminen tai viljely. (AVI 2012) Lupaehdoissa edellytetään vastuullista vesienhallintaa. Ominaiskuormituslukujen avulla laskettuna Kyyrönsuon nettokuormitukseksi vuonna 2012 saatiin vuositasolla reilut 11 000 kg kiintoainetta, 54 kg fosforia ja 2 000 kg typpeä. Tuontantoalan mainittu supistuminen laskee päästöjä, mutta tuotannosta poistuneetkin lohkot kuormittavat vesistöä vielä 2-5 vuotta tuotannon lopettamisen jälkeen. Turpeennoston kuivatusvedet johdetaan Siilaisenpuroon. Turpeennoston ympäristöluvassa todetaan lisäksi, että välittömästi tuotantoalueen pohjoispuolella sijaitsee Jaamankankaan pohjavesialue. Kyyrönsuon etäisyys pohjaveden muodostumisalueesta on noin sata metriä. (AVI 2012) Hirvirannan alueesta on kehittynyt seurakunnan leirikeskuksen myötä suosittu kesänviettopaikka. Alueella on myös runsaasti vapaa-ajan asutusta. Ulkoilu ja liikunta suuntautuvat voimakkaasti Lehmon taajamasta Välilampien harjualueelle. Eteläisen Välilammen rannalla sijaitsee Jaamankierron rengasreittiin kuuluva yöpymiskelpoinen laavu. Jaamankierto on noin 40 kilometrin rengasreitti ja patikoinnin ohella suosittu maastopyöräilijöiden keskuudessa. Talvella suunta on Kajaanintien alituksen kautta Kontiolahden AH-stadionille latuineen.

50

Uusin peruskartta osoittaa, miten Lehmon asutus ulottuu yhtenäisenä Kylmäojalta liki Joensuun rajalle. Peltoala on supistunut, aiemmin esitellyt soranottoalueet ovat edelleen laajentuneet ja Kajaanintie on saanut kaksi eritasoliittymää.

51

7 JAAMANKANKAAN KAAVAKATSAUS 7.1 MAAKUNTAKAAVA Ympäristöministeriö vahvisti 5.3.2014 maakuntakaavan 3. vaiheen (P-K:n maakuntaliitto 2014a). Voimassa olevasta maakuntakaavasta voi havaita, että valtaosa Jaamankankaasta on MU eli maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta (P-K:n maakuntaliitto 2014a). Pohjavesialue kiertää koko Jaamankangasta ja on merkitty sinisellä katkoviivalla. Höytiäisen puoleinen reunamuodostuman moni-ilmeinen proksimaaliosa on merkitty geologisesti merkittäväksi merkillä ge eli arvokas harjualue tai muu geologinen muodostuma. Turvesuot näkyvät merkinnällä EO/tu eli maaainesten ottoalue, tarkenteena turve. Kontiorannan entinen varuskunta-alue on merkitty merkinnällä EP eli Puolustusvoimien alue. Maakuntakaavaan selityksineen voi tutustua Pohjois-Karjalan Maakuntaliiton internetsivuilla (P-K:n maakuntaliitto 2013). Sieltä nähdään myös luonnos tulevasta 4. vaiheen kaavasta (P-K:n Maakuntaliitto 2014b).

52

Voimassa oleva 3. vaiheen maakuntakaava esittää nyt jo vanhentuneen kahtiajaon varuskunta-alueen (EP) ja virkistyskäytössä olevan maa- ja metsätalousvaltaisen alueen (MU) kesken.

7.2 VAHVISTETUT YLEISKAAVAT JA SUUNNITELTU RANTA-ASEMAKAAVA Tarkasteltuun Jaamankankaan alueeseen rajoittuu useita voimassa olevia tai suunniteltuja kaavoja. Marjosärkkä-Onttola-Puntarikosken alue sekä Kontiorannan vanha varuskunta-alue on yleiskaavoitettu ja Lehmon eritasoliittymän alue kuuluu asemakaavaan. Höytiäisen rantaan on laadittu Kontiolahden kunnan osalta jo hyväksytty, mutta vailla lainvoimaa oleva ranta-asema-kaava. Tämä ns. UPM:n kaava on tätä kirjoitettaessa valitusten takia oikeuskäsittelyssä.

53

Nykyistä Jaamankankaan kaavoitustilannetta kuvaavassa kartassa on merkitty vinoviivalla mm. Marjosärkkä-Puntarikoski-alueen kattava osayleiskaava sekä Kontiorannan alueen yleiskaava. UPM:n kaava, joka ulottuu Puntarikoskelta Höytiäisen rantavyöhykettä mukaillen noin 4 kilometriä koilliseen, on näkyvissä tummana vyöhykkeenä vihreällä pohjalla. Lehmon eritasoliittymien asemakaavarajaus näkyy ruudutettuna. Taustakarttana on Joensuun kaupungin WMS-rajapinnan kautta saatu Joensuun yleiskaava 2020 -aineisto.

54

8 KASVILLISUUS JA MAANKÄYTTÖ 8.1 CORINE JA MAANKÄYTÖN TULKINTA Corine-maankäyttötulkinta antaa hyvän ja tasalaatuisen yleiskuvan Jaamankankaan kasvillisuuden tämänhetkisestä tilasta. Viimeisin satelliittikuvien tulkintaan perustuva analyysi on vuodelta 2012.

55

Syken Corine-tulkinta osoittaa, että valtaosa Jaamankankaasta on vihreänä kuvattuja havumetsiä kivennäismailla. Kartassa näkyvät hyvin myös metsänhakkuut harvapuustoisina vaaleanvihreinä alueina sekä proksimaaliosan moreenimaille sijoittuvat lehtimetsät. Turpeennoston alueet ovat valkoisia ja soranottoalueet kartan violetteja laikkuja. Asutus on merkitty punaisella värillä. Kuvaan on merkitty viivatasona myös nykyinen tiestö (Maanmittauslaitos), sillä sen perusteella on hyvä paikallistaa alueen kohteita.

Jaamankangasta voi pitää Corine-tulkinnan perusteella hyvin vähän muuttuneena alueena, varsinkin, kun se sijaitsee kasvavien kuntien Joensuun ja Kontiolahden välissä. Alueen keskiosissa on lähinnä metsätaloutta. Rakentaminen syö vähitellen alaa reunoilta. Myös Höytiäisen rantakaistale on säilyttänyt luonnontilaisen ilmeensä yllättävän hyvin. Suurimmat vapaa-ajan käytössä olevien asuntojen keskittymät ovat tällä hetkellä Hirvirannan ja Puntarikosken alueilla. Jos UPM:n kaavan mukainen rakentaminen toteutuu, Puntarikoskelta alkaa noin neljän kilometrin liki yhtenäinen rakennusten vyö kohti Hirvirantaa. Tähän väliin jää linnuntietä alle 1,5 kilometrin Tarmanniemen kaistale, missä on vain yksittäisiä rantarakennuksia. Ampumahiihtokeskuksen ranta on rakentamatonta ja säilynee sellaisena jo urheilualuemerkityksensäkin takia, sillä MM-kisalatujen reitistö poikkeaa useaan kertaan Höytiäisen rannan tuntumassa.

56

Kaikki rakennukset 1940-luvulla (sininen ympyrä; tarkastelu vain Jaamankankaan alueelta) ja vuonna 2015 (punainen ympyrä / yhtenäisaineisto). Rakentaminen on tällä hetkellä keskittynyt Lehmon, Hirvirannan ja Puntarikosken alueille. Tarmanniemi ja ampumahiihtokeskuksen alue ovat ainoat vapaat rannat, jos huomioi UPM:n kaavan (merkitty karttaan). Karttaan on lisätty näkyviin nykyinen tieverkko. Taustakarttana on Syken Corine-tulkinta vuodelta 2012.

8.2 METSÄT JA BIOLOGINEN MONIMUOTOISUUS Jaamankangas on metsätalouskäytössä ja uusia hakkuita tehdään tyypillisesti vuosittain. Paikkatietoaineistojen perusteella saadaan metsänhakkuutietoja yhtäältä Corine-aineistosta vuosilta 2006 ja 2012 sekä Metlan, nykyisen Luken, tekemästä Valtion metsien inventoinnin eli VMI:n tuloksista, jossa viimeisin kaukokartoitusmenetelmin toteutettu tarkastelu on tehty vuonna 2011. Syken Corine-tulkinnan mukaan metsänhakkuut ovat ulottuneet melko tasaisesti koko Jaamankankaan alueelle vuosina 2006–2012. Vähiten hakkuita on tehty Höytiäisen rantavyöhykkeellä ja proksimaaliosassa eli noin kilometrin säteellä rannasta. Proksimaaliosa on topografialtaan vaihteleva, usein myös moreenin peittämä ja täten myös kuusi- ja lehtimetsiä sisältävä. Tältä alueelta löytyy myös Luken (Metla) VMI 2011 mukaan Jaamankankaan vanhimmat metsät. Nykyiset suojellut alueet erottuvat hyvin ikänsä perusteella (ks. 6.6.3).

57

Syken analyysi maanpeitemuutoksista 2006–2012 ja Luken VMI-aineistoon perustuen metsien ikä vuonna 2011. Vuosien 2006–2012 maanpeitemuutosten tulkinnasta selviää hakkuut (vaaleanvihreä), voimakkaan kasvun vaiheessa olevat metsät (tummanvihreä) sekä alueet, mitkä Kyyrönsuolla on otettu turvetuotannon käyttöön (vaaleanharmaa). Taustakarttana toimivan VMI-aineiston perusteella vanhimmat metsät sijaitsevat lähellä Höytiäisen rantaa.

58 Puuston tilavuus selvitettiin VMI2011-aineiston perusteella. Kuten edellä todettiin puuston iän suhteen, proksimaaliosa on selvästi myös puuston tilavuudella mitaten Jaamankankaan arvokkainta aluetta. Monin paikoin päästään yli 300 m3/ha tilavuuksiin, kuten Ukko-Puhakan ahon, Tarmanniemen ja Hirvirannan alueilla. Marjosärkän maastoissa ja Välilampien alueella on myös kuutiotilavuudeltaan ympäristöstään erottuvia järeitä metsiä. Nykyiset suojellut alueet erottuvat hyvin puuston tilavuutensa perusteella; erityisen järeää metsää on suojellussa Soikkelin metsässä Höytiäisen kanavan länsipuolella, mutta suojelematon Tarmanniemi pääsee lähelle sen kuutiotilavuuksia (ks. 6.6.3).

Puuston tilavuus (m3/ha) käyttäen vuoden 2011 Valtion metsien inventointi (VMI) –aineistoa. Jaamankankaan proksimaaliosa, Välilammet harjuineen, Marjosärkkä ja esimerkiksi Paskolähteen ympäristö erottuvat joukosta. Höytiäisen kanavan länsipuolella oleva tummanruskea runsaspuustoinen alue on Soikkelin metsän luonnonsuojelualue; sen suojeluperusteena onkin vanhojen metsien suojelu.

59

8.3 NYKYISET SUOJELUALUEET Suojelualueita Jaamankankaalla on Syken aineistojen perusteella vain yksi: Puntarikoskella sijaitsee soidensuojeluohjelmaan kuuluva alue nimeltä Jaamankankaan alueen suot. Se kattaa mm. rehevän lettosuon lisäksi Hermanninlammit. Tarkastellun alueen kupeessa, Höytiäisen kanavan länsipuolella, sijaitsee vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluva Soikkelin metsä, Kaiskussa yksityinen suojelualue ja kirkonkylälle päin mentäessä Kontiolahden pohjukan yksityinen suojelualue, joka kuuluu myös mainittuun Jaamankankaan alueen suot -kokonaisuuteen. Höytiäisen kanavan luonnonsuojelualue ja Pöllönvaara – Kruununkankaan harjujensuojeluohjelma –alue omaavat lisäksi yhteisen historian Jaamankankaan kanssa.

Jaamankankaan ilmakuva- ja image2012-mosaiikki antavat kuvan nykyisestä kasvillisuudesta, minkä ohella kartta esittää suojelualueet ja oheistietona nykyisen tiestön. Alueelta ei löydy yhtenäistä värillistä Maanmittauslaitoksen ilmakuvasarjaa rajapintapalvelujen kautta, joten image2012-kuvamosaiikilla korvattiin eteläosan mustavalkokuva. Tämä selittää karttakuvan sävyerot. Pohjoisosan ilmakuvasta erottaa hyvin Ukko-Puhakan ahon – Tarmanniemen vanhat ja runsaspuustoiset metsät.

60

9 LUONTO- JA HISTORIA-ARVOJEN MUODOSTAMIA VYÖHYKKEITÄ Jaamankankaalla on merkittävä luonnonhistoriallinen arvo yhtenä Suomen monimuotoisimmista reunamuodostelmista. Tämä III Salpausselkään kuuluva itäinen reunamuodostuma on kuin yhteen koottu geomorfologinen kirjasto: varsin suppealta alueelta löytää jyrkästi ympäristöstään kohoavan jäänpuoleisen proksimaaliosan kaikessa monimuotoisuudessaan, neliökilometrien laajuisen deltatasanteen ja siihen hautautuneet harjut sekä näiden glasifluviaalisten muotojen lisäksi useita muinaisrantatasoja litoraalisina muotoina ja tuulen kasaamia eolisia dyynejä. Kun tämän kaiken yhdistää Höytiäisen jääkauden jälkeiseen kehitykseen, järvenlaskujen historiaan sekä maaperästä löytyviin historiallisiin linnoituksiin kahdelta eri aikakaudelta, saa ainutlaatuisen kokonaisuuden. Haluttaessa yhdistää luontoarvoja vyöhykkeiksi täytyy päättää tarkastelulle soveliaat kriteerit. Geomorfologisen monimuotoisuuden saa selville esimerkiksi tarkastelemalla alueen korkeuserojen muutoksia. Tämä antaa hyvän kuvan maiseman pienpiirteisyydestä. Korkeusvaihteluiden tulkinta onnistuu esimerkiksi rinnekaltevuusanalyysilla (slope). Analyysin taustalla on käytetty laserkeilausaineiston perusteella tehtyä tarkkaa korkeusmallia, josta on laskettu kullekin rasterikuvan solulle maksimi kallistuskulma verrattuna naapurisoluihin. Tarkastelussa värimalliksi on valittu perinteinen punaisesta vihreään –skaala: jyrkät rinteet näkyvät kapeina punaisina nauhoina ja tasaiset alueet vihreänä. Biologista monimuotoisuutta voi tarkastella - käytettävissä oleva paikkatietoaineisto huomioiden esimerkiksi puuston ikäjakauman ja tilavuuden suhteen. Luken (Metlan) VMI2011 –aineistosta muokattiin kaksi puustoa kuvaavaa karttatasoa: puuston ikä yli 75 vuotta ja puuston tilavuus yli 200 m 3 hehtaarilla. Ne kuvaavat yhdessä tarkasteltuna yhtäältä perinteisinä suojelukohteina pidettyjä vanhoja sulkeutuneita metsiä, mutta huomioivat toisaalta Höytiäisen vesijättömaan eli rantavyöhykkeen, missä puut kasvavat kitukasvuisina, hitaasti ja toisiinsa nähden harvalukuisina. Suot ja lähteet ovat monimuotoisia kasvupaikkoja, joten ne on merkitty karttaan. Soista merkittiin myös ojittamalla muutettuja soita, mutta jätetiin turpeennostoalueet ja suolle raivatut pellot pois. Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta ei tunne alueelta muita lähteitä kuin jo maisemallisissa kohdekuvauksissa esitelty Paskolähde. Historiallisina kohteina on hyvä huomioida sotilaslinnoitteet ja Höytiäisen kanavan historia, minkä yhteyteen kuuluu myös maisemallisesti kaunis Häikänniemi. Karttaan on lisätty tämänhetkinen alueen rakennuskanta, mikä osoittaa mm. rantarakentamisen taajuuden erityisesti Höytiäisen vesijättömaalla. Edellä kuvatut muuttujat pystyisi paikkatietomenetelmin summaamaan, mutta kartasta tulee moniulotteisempi, kun eri karttatasot pinotaan sopivassa järjestyksessä, jolloin kukin muuttuja erottuu itsenäisesti. Taustakartaksi on valittu rinnekaltevuusanalyysin tulos, joka toimii samalla eräänlaisena geomorfologisena karttana tuoden korkeusvaihtelut hyvin esille.

61

Jaamankankaan arvokkaat vyöhykkeet, tietoa metsien tilasta ja maaston muodoista. Karttaan on merkitty numeroituina ympyröinä selvityksessä esitellyt historia- ja maisemakohteet (ks. luettelo seuraavalla sivulla). Kartta osoittaa, että monimuotoisuudessaan ja metsien puumassan osalta proksimaaliosa erottuu selvästi merkittävimpänä Jaamankankaan osa-alueena.

62 Jaamankankaan arvokkaat vyöhykkeet (ks. edellinen kartta) Höytiäisen kanava Järvenlaskun historian lisäksi kanavalla on tärkeä merkitys esimerkiksi vesiväylänä, voimataloudessa ja virkistysalueena. Häikänniemi on maisemallisesti kaunis portti Höytiäisen kalavesille. Kartassa ei näy Höytiäisen kanavan suistoa, joka on valtakunnallisesti merkittävä luonnonsuojelualue ja erityisesti linnuston osalta arvokas seuranta- ja tutkimuskohde. Jaamankankaan lakeus Yhtä tasaista aluetta saa hakemalla hakea. Esimerkki Jaamankankaan deltan muotokielestä. Luhtainen suo ja lammet Reheviä soita ei ole Pohjois-Karjalassa paljon, joten tämä alue on jo suojeltu osana Jaamankankaan suot –kokonaisuutta. Marjosärkän dyynit ja linnoitteet Monimuotoinen harju ja tuulen kasaama dyynikenttä, minne on ollut helppo kaivaa I maailmansodan aikana linnoitteita. Marjosärkän etelärinteessä nähdään myös Muinais-Saimaan rantatörmä kivivöineen. Monimuotoinen proksimaaliosa Geohistoriallisesti merkittävä ja erittäin monimuotoinen vyöhyke, mistä löytyy kattava geomorfologisten muotojen kirjasto. Proksimaaliosaan on luettu kuuluvaksi myös Höytiäisen vesijättömaa, mikä tyypillisesti karuna kivikkovyöhykkeenä on historiallisesti mielenkiintoinen ja harvinainen luontokokonaisuus. Paskolähde ja suo Edustaa Välilampien ohella Jaamankankaan merkitystä tärkeänä pohjavesialueena. Paskolähteen eteläpuolella on viimeinen laajempi ojittamaton suokaistale Kyyrönsuolla ja pienialainen laikku myös ympäristöään vanhempaa metsää. Salpalinjan puolustusasema Höytiäisen ja Pielisjoen välinen kaivantojen ja panssariesteiden vyö on tärkeä osa maamme sotahistoriaa. Välilammen harju Jaamankankaan hiekkoihin suurelta osin hautautunut harju on tärkeä lähivirkistysalue ja monimuotoisuudessaan maisemallisesti edustava. Harju jatkuu Välilammilta Höytiäiselle suppakuoppien jonona, joista osa on kuuleman mukaan jopa vaarallisen syviä ja jyrkkiä.

63 Kohdelista viitaten edellä esiteltyyn karttaan:

Maisemalliset erityispiirteet [vasemmalla] (nro:t 15 ja 16 eivät sijoitu kartan alueelle); Historialliset erityispiirteet [oikealla] (nro:t H1 ja H5 eivät sijoitu kartan alueelle). Esiteltyjen kohteiden tarkemmat kuvaukset ovat luettavissa luvuista 4 ja 5.

64

10 LÄHTEITÄ, KIRJALLISUUTTA JA INTERNET-LINKKEJÄ AVI (2012): Kyyrönsuon turvetuotantoalueen ympäristölupapäätöksen lupamääräysten tarkistaminen sekä kosteikon rakentamista ja käyttöön ottamista koskevan toiminnan aloittamislupa, Kontiolahti. Päätös Nro 41/2012/1. Dnro ISAVI/8/04.08/2012. http://www.avi.fi/documents/10191/56912/isavi_paatos_41_2012_1-2012-6-8.pdf Huikuri, T. (2014): JAAMANKANKAAN JA SEN YMPÄRISTÖN MONIKÄYTÖN SELVITYS 19.5.2014. PohjoisKarjalan maakuntaliitto. http://pohjoiskarjala.fi/documents/557926/1511116/Jaamankankaan+ja+sen+ymp%C3%A4rist%C3%B6n+monik%C3% A4yt%C3%B6n+selvitys+19.5.2014.pdf/9e1da0b2-23b1-4751-81f9-4f2e148c986f Höytiäinen www-sivu. http://hoytiainen.jns.fi/ Inkinen P. (2015): Tiedonanto Kajaanintien rakentamisvuotta koskevaan sähköpostikyselyyn 27.1.2015. Tiedonanto perustuu muistikuvaan. Tarkemmat tiedot on arkistoitu Pohjois-Karjalan maakuntaarkistoon nimellä ”vt 18 Joensuu- Uuro”. Etelä-Savon ELY-keskus. Jouko Saarelainen (2005): Kontiolahden kartta-alueen maaperä. Geologian tutkimuskeskus. 10 s. http://tupa.gtk.fi/kartta/maaperakartta20/mps_422411.pdf Kankainen, J. (1997). Vallikaivannoista vapaustaistoon. PunaMusta, Joensuu. Kankainen, J. (1999). Maakunnan maalinnoitteet. Ensimmäisen maailmansodan aikaiset linnoitteet Pohjois-Karjalassa. PunaMusta, Joensuu. Kankainen, J. (2013): Vallikaivantoja ja lindaaseja. Teoksessa: Ahvenainen, R. ym. (toim.): Kontiolahti Kirkon kylä. Kontiolahti-Seura ry. Saarijärven Offset, Saarijärvi. Lyytikäinen, A. & Kontturi, O. (1980): Pohjois-Karjalan harjuluonto. Pohjois-Karjalan seutukaavaliitto. 130 s. Museovirasto (2009): Salpalinja. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2021 Nenonen, J. ja Portaankorva, A. (2013): NEED-HANKEALUEEN GEOLOGIAA. Geologian tutkimuskeskus 2013. https://www.uef.fi/documents/1347235/1368086/NEED+It%C3%A4Suomen+geologiaIIISUOMI.pdf/100a1937-080e-4d65-b9cd-7da22293ae05 Pihlatie, M., Vesajoki, H., Lappalainen, A.., Hottola, P. (1997): Höytiäinen. 175 s.

P-K:n maakuntaliitto (2013): Maakuntakaavan 3. vaiheen vahvistettu kaava 03.06.2013. http://pohjoiskarjala.fi/documents/557926/1511114/Maakuntakaava_3vaihe_vahvistettu_allekirjoituksineen.pdf/cb6 4c161-6342-4069-b827-b18df23eb114 P-K:n maakuntaliitto (2014a): Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 3. vaihe 2014. Maakuntakaavamerkinnät ja -määräykset. http://pohjoiskarjala.fi/documents/557926/808825/kaavamerkinna%CC%88t.pdf/69674cb8-753b-4d0c-b84121dae508177b

65 P-K:n maakuntaliitto (2014b). Maakuntakaavan 4. vaiheen kaavaluonnos 26.05.2014. http://pohjoiskarjala.fi/documents/557926/1511116/kaavakartta/9337c67f-900d-43d5-b50b-58e7719d45ac PKS (2015): Puntarikosken voimalaitos –www-sivu. http://www.pks.fi/puntarikosken-voimalaitos 1/2015

Rainio, H. (1991): Eastern Fennoscandian Younger Dryas end moraines. Geological Survey of Finland. Guide 32. Rainio, H. (1998): Jaamankankaan reunamuodostuma Pohjois-Karjalassa. GTK, Raportti P22.4.015. 13 s. http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/p22_4_015.pdf Rainio, H. (2001): Pielisjärven reunamuodostuma Pohjois-Karjalassa. Geologian tutkimuskeskus. 15 s. http://arkisto.gsf.fi/p22/P22.4.021.pdf Saarnisto (1970): The Late Weichselian and Flandrian history of the Saimaa lake complex. Societas Scientiarum Fennica. Commentationes Physico-Mathematicae 37. 107 s. Saloheimo, V. (2013): Vaskiportinaholta kappelikyläksi. Teoksessa: Ahvenainen, R. ym. (toim.): Kontiolahti Kirkon kylä. Kontiolahti-Seura ry. Saarijärven Offset, Saarijärvi. Turunen, M. 1996 (toim.): Tienrakennusta Pohjois-Karjalassa 1550-1990. Tiemuseon julkaisuja 14. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Valkama, J. (2005): Retkiselostus – maaperäkartoituspäivän Pohjois-Karjalassa v. 2002 ja Lapissa v. 2005 (eri tutkimusten yhteenveto, 19 s.) http://tupa.gtk.fi/raportti/arkisto/p22_4_025.pdf Vesajoki, H. (1978): Höytiäisen kehitys jääkaudesta nykypäivään (Pohjois-Karjalan luonto 1978)

Vesajoki, H. (2013): Kyläseudun maisema. Teoksessa: Ahvenainen, R. ym. (toim.): Kontiolahti Kirkon kylä. Kontiolahti-Seura ry. Saarijärven Offset, Saarijärvi. Vesajoki, H. (2013b): Tiet yhdistävät. Teoksessa: Ahvenainen, R. ym. (toim.): Kontiolahti Kirkon kylä. Kontiolahti-Seura ry. Saarijärven Offset, Saarijärvi. Vesajoki, H., Kilpiäinen, A. (1992): Höytiäisen saaristo: luonto- ja maisemaselvitys. Kontiolahden kunta. 185 s.

YLE (2009): Juoksuhautoja rakennetaan Jaamankankaalle. Internet-uutinen. http://yle.fi/uutiset/juoksuhautoja_rakennetaan_jaamankankaalle/5767840